Pietari nähtävyydet

 

Pietari, Saint Petersburg, Sankt-Peterburg tai St. Petersburg on yksi maailman kauneimmista kaupungeista. Siellä on loisteliaita palatseja, katedraaleja ja monumentteja, erinomaisia museoita, vilkasta taide-elämää, hyviä liiketoiminta mahdollisuuksia ja ystävällisiä ihmisiä. Koko Pietarin historiallinen keskusta - Unescon maailmanperintökohde - on kuin yksi valtava nähtävyys, ja siihen on hyvä tutustua kuljeskelemalla kaupungin kaduilla, puistoissa, silloilla sekä kanavien varsilla. Pietaria kutsutaan usein ”Pohjolan Venetsiaksi”. Se perustettiin vuonna 1703. Kaupungin muut nimet olivat Petrograd 1914-1924 ja Leningrad 1924-1991. Mittakaavaltaan Pietari on valtava ja se on pohjoisin miljoonakaupunki. Se on ollut Venäjän portti Itämerelle ja Eurooppaan mutta yhtä suuressa määrin se on ollut Venäjän kontaktipiste länsimaiseen kulttuuriin. Pietarin-matkaajan on syytä varata jalkaansa hyvät kengät, sillä paras tapa tutustua kaupunkiin on kävellä Nevski prospekt -katu päästä päähän. Neljän kilometrin pituisen pääkadun varrelta löytyy kulttuurimetropolin tarjontaa laidasta laitaan. Katu on Pietarin sydän ja sielu. Se kulkee aivan kaupungin keskustan läpi, se yhdistää kaksi kaupungin tärkeintä maamerkkiä, Admiraliteetin ja Aleksanteri Nevskin luostarin. Muita merkittäviä rakennuksia ovat Gostinyi Dvor, Kazanin katedraali, Moskovan rautatieasemalta ja paljon muuta.

Mielenkiintoista on myös mennä Nevan rannoille katsomaan, kuinka siltoja nostetaan klo 1.35 alkaen, huhtikuun puolivälistä marraskuun puoliväliin. Ensimmäinen silta tällä tekniikalla oli Nicholas silta, joka rakennettiin noin 1850. Trotski silta 1903, Bolsheokhtinsky silta (Pietari Suuren silta 1911), suomalainen rautatiesilta 1913, joka saneerattiin vuonna 1982 ja vuonna 1916 rakennettu Linnasilta.

Kesäisin parhaita paikkoja Nevskin varrella ja tuntumassa ovat yksittäiset kesäterassit, joita ilmaantuu sinne tänne ja joilla voi juoda oluen 100-150 ruplalla. Nevskiä halvempia ne ovat esimerkiksi Moskovan rautatieaseman ympäristössä. Pääasiallinen illanviettokatu täällä on Lomonosova, jolla on baareja auki aina seuraavaan puoleenpäivään ja jolla on riehakasta meininkiä luvassa etenkin kesäviikonloppuisin. Paljon baarimaisia pikaruokaravintoloita, joilla kaikilla on terassit kesäaikaan ja jotka ovat avoinna lähestulkoon ympäri vuorokauden, on Sennajalla eli Heinätorilla, jonne on hyvä saapua kolmella eri metrolinjalla mistäpäin kaupunkia tahansa.

Heinätori on aukio (Sennaja ploštšad) ja torialue Amiraliteetin piirissä. Tori syntyi vuonna 1737 Pietarin laitakaupungille paikkaan, jossa oli sallittua myydä heinää, olkia ja polttopuita. Se sijaitsee Sadovajakadun varrella Moskovan valtakadun risteyksessä. Myöhemmin siellä myytiin elintarvikkeita ja erilaisia käsityötuotteita. Heinätori oli kaupungin vilkkain ja halvin kauppapaikka, joka oli kuuluisa epäjärjestyksestään ja likaisuudestaan sekä köyhälistön asuttaman ympäristön pahamaineisista kapakoista ja ilotaloista. Vuosina 1753–1765 Heinätorille rakennettiin Bartolomeo Rastrellin suunnittelema ”Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen”-kirkko. Vuosina 1818–1820 rakennettu päävartio on torin vanhin alkuperäisessä asussaan säilynyt rakennus. Nykyään Heinätori näyttää hyvin erilaiselta kuin Dostojevskin aikana. 1930-luvulla aloitettua torin uudelleenrakentamista jatkettiin toisen maailmansodan jälkeen. Sodan aikana vaurioituneita rakennuksia korotettiin ja niiden julkisivut rakennettiin klassismin perinteiden mukaisiksi. Marian kirkko purettiin vuonna 1963 avatun Ploštšad Mira -metroaseman tieltä (nykyään Sennaja ploštšad); linja 5.

Pietari on entisenä hallitsijoiden kaupunkina täynnä toinen toistaan upeampia palatseja, ja mikäli mielii käydä katsastamassa hyvää esimerkkiä parhaista palatseista, on Jusopovin palatsi lähellä Heinätoria hyvä ratkaisu. Palatsin on tehnyt varsin tunnetuksi se, että tsaariperheen suosioon päässeen Rasputinin tappoivat täällä Feliks Jusupovin johtamat joukot vuoden 1916 viimeisinä päivinä. Palatsi sijaitsee Moikajoen rannalla. Jusupovin palatsin ehkä hieman vaatimaton julkisivu kätkee sisäänsä yhden Pietarin loistokkaimmista aatelisresidensseistä. Palatsin vanhimmat osat ovat peräisin 1770-luvulta, mutta sitä on laajennettu ja muutettu useasti historiansa aikana. Nimensä palatsi on saanut Jusupovien ruhtinassuvun mukaan, jonka omistuksessa palatsi oli vuodesta 1830 aina vallankumoukseen saakka. Palatsin askeettista julkisivua koristaa doorilainen pylväikkö. Huomion arvoinen on myös ankaran monumentaalinen sisäpiha.

Arvostetulla Fontankajoen rannalla muutaman askeleen päässä Nevski Prospektilta, Sheremetev palatsi oli aikoinaan suurin aristokraattinen palatsi - sotamarsalkka Boris Sheremetev vuonna 1712 rakennuttama. 1700-1800-luvuilla Sheremetev palatsiin kuului laajoja maa-alueita, myös oma sairaala ja teatteri. Palatsi tunnetaan myös nimellä Fountain House – sen  äveriästä suihkulähteistä. Palatsin eteläsiivessä sijaitsee Anna Ahmatovan Memorial-museon, jossa suuri 1900-luvun runoilija asui 1920-luvun puolivälistä vuoteen 1952 asti.

Nevan rannalla sijaitseva Menšikovin palatsi on rakennettu vuosina 1710–1714 Pietari I:n läheistä työtoveria Aleksandr Menšikovia varten. Pilasterein koristellun kolmikerroksisen julkisivun yllä kohoaa korkea mansardikatto. Loistokkaasti sisustettu Menšikovin palatsi oli Pietarin ensimmäinen suuri kivirakennus. Siellä järjestettiin keisarillisen hovin juhlatilaisuuksia ja vastaanotettiin ulkomaiden lähettiläitä. Nykyään palatsissa toimii 1700-luvun alun kulttuuria esittelevä Eremitaašin museo.

Stroganovin palatsi on vuonna 1752-54 arkkitehti Bartolomeo Rastrellin suunnittelema barokkityylinen rakennustaiteen muistomerkki. 50  paraatisalista Suuri Sali ja eteinen ovat alkuperäisessä kunnossa.  Paraatisalien kokonaisuudessa  myös taidegalleria,  ruokasali ja kreivi Alexander S. Stroganovin mineraali kabinetti. Ruusunpunainen julkisivu valkoisine koristeluineen antaa rakennukselle juhlallisen barokille tyypillisen vaikutelman. Alkuperäisistä sisätiloista on säilynyt Rastrellin suuri sali, jonka sisäkaton  on maalannut Giuseppe Valeriani. Nykyään palatsi toimii Venäläisen taiteen museon näyttelytilana.

Marmoripalatsi on klassistinen rakennusmuistomerkki ja saanut nimensä julkisivun ja sisätilojen koristeluun käytetystä marmorista. Vuosina 1768–85 rakennetun palatsin on suunnitellut arkkitehti Antonio Rinaldi. Palatsin alkuperäinen loistelias sisustus on säilynyt ainoastaan pääportaikossa ja Marmorisalissa. Nykyään vain ensimmäisen kerroksen ikkunanpuitteet ja itä-julkisivu sekä  parvekkeen kaiteet on kullattu.

Pietarin maisemiin tutustuu parhaiten osallistumalla kanavaristeilylle. Nähtävyydet näkee toki vain pintaraapaisuna ulkopuolelta, mutta risteily sopii mainiosti antamaan matkan alussa yleiskuvan historiallisesta keskustasta.

Pietarin nähtävyyskierros (n. tunnin kierros) kattaa suuremman osan Neva-joesta ja antaa upeat näkymät Pietarin suurille maamerkeille, kuten Pietari-Paavalin linnoitus, Talvipalatsi, Rostral Columns, Vanha pörssi Vasilinsaarella, Vaskiratsastaja, Iisakin kirkko, Admiraliteetti, kesäpuutarha ja Pietari I: kesäresidenssi sekä  Smolnan katedraali itäpäässä.   

Seitsemän siltaa-jokiajelu on erityisen suosittu kesä-ja heinäkuussa yöttömien öiden aikana, antaa sinulle mahdollisuuden katsella öiset sillat - Trinity silta, Palatsi silta, Sampsonievsky silta, Bolsheokhtinsky silta, Liteiny silta, Aleksanteri Nevskin silta ja Marian (luutnantti Schmidt) silta – jossa Suomenlahden ja Laatokan välillä liikennöivät risteilyalukset kulkevat.  Useimmilla veneillä soitetaan elävää musiikkia.  

Talvipalatsi, johon kuuluu osa valtavan Eremitaašin taidekokoelmista, sijaitsee Nevan rannalla, suuren Palatsiaukion (Dvortsovaja ploštšad) laidalla. Ensimmäinen keisarillinen residenssi Talvipalatsin päällä oli vuonna 1708 Pietari Suuren ja hänen perheensä toimesta rakennettu hollantilais-tyylinen puutalo. Tämä korvattiin 1711 kivirakennuksella, jonka perusta on Hermitage-teatterissa. Osa alkuperäistä  palatsista on restauroitu  ja on avoinna yleisölle. 1754-1762 rakennettu Talvipalatsi oli pitkään keisarien talviasuntona. Vuonna 1917 väliaikainen hallitus piti majaa siellä, ja lokakuun vallankumous vuonna 1917 alkoi Talvipalatsin valtaamisella. Vuodesta 1922 alkaen rakennus on ollut osa Eremitaaši-taidemuseota.

Katariina suuren perustama  talvipalatsi, jonne hän osti joukoittain taidetta Euroopan aatelisista, koristivat  hänen seuraajansa ja myöhemmin sitä rikastuttavat bolševikkien takavarikot ja puna-armeijan takavarikot Saksassa. Eremitagen kokoelma on uskomattoman monipuolinen, aina antiikin Siperian esineistä myöhäis-impressionistisien Matissen ja Picasson mestaritöihin. Yhtä vaikuttavia ovat ylellisesti sisustetut talvipalatsin huoneet (n. 350), jotka ovat osoitus valtavan runsaasta ja liioitellun  erkoisesta Romanovin tsaarien mausta. Eremitaasin kokoelmissa on noin kolme miljoonaa taideteosta ja muuta kulttuurihistoriallista näyttelyesinettä. Näytteillä on mm. maalaustaidetta, veistoksia, grafiikkaa, soveltavaa taidetta sekä arkeologista ja numismaattista materiaalia.

Valtion huoneet

Useimmat kävijät tulevat  talvipalatsiin upean Jordan portaikon kautta, joka johtaa itäsiipeen ja huoneet tunnetaan ”Suurena Enfiladena”.  Nämä ovat Eremitagen näyttävimpiä huoneita, täynnä Venäjän symboliikkaa  ja sen sotilaallisen mahdin perintöä; valkoiset seinät, uusklassinen sarakkeet, rehottava kullattu koristelu ja kauniin  monipuoliset parkettilattiat. Täällä on mahtava Asehalli suurine  stukki-sotureineen  ja kattokruunuineen sekä Pyhän Georgen halli, palatsin päävaltaistuin, joka mittaa 800 m². Valtaistuinhuone on omistettu Pietari Suurelle; sen  tapetit ovat syvän punaista samettia, joka on kirjailtu Romanov-kotkalla. 1812-Galleria samalla juhlii Venäjän voittoa Napoleonista ja se jäljittelee Waterloo-kammiota Windsorin linnassa. Täältä löytyy myös Nikolai II Goottilainen kirjastohuone ja viehättävä Venäläisen Musiikin Empiresali sekä

Talvipalatsin lounais -kulmassa yliampuva Kultainen Sali.

Länsi-Eurooppalainen taide 1200-1800

Ermitagen kokoelma Länsi-eurooppalaista taide on yksi maailman hienoimpia ja se sisältää mestariteoksia taiteen kehityksestä Euroopassa 1200-1800-luvuilla. Tärkeimmät kokoelmat ovat Rubens ja Rembrandtin maalaukset,

kaksi säilynyttä Leonardo da Vinci 12:sta työstä: Benois'n vuonna  1478 valmistunut „Pieni Madonna“ (kuvassa) ja vaikuttavampi Madonna Litta vuodelta 1490-91

sekä Titianin, Michelangelon, Caravaggion, El Greconin ja Goyan gobelitöitä.

Antiikin aika

Kattaa 31 huonetta, antiikki-kokoelma sisältää Assyrian, Mesopotamian ja Egyptin esineitä sekä valtavia määriä Kreikan ja Rooman patsaita.

Esihistoriallinen taide

Usein kävijöiden huomiotta jää tämä kiehtova kokoelma vähämmän  tunnettua Siperia muinais-kansojen kultturia. Kokoelman tärkeimpiä esimerkkejä ovat skyyttien kultatyöt, mukaan lukien monet kuuluisat eläinkuviolliset vyönsoljet ja Altain hautauskulttuuri, myös skyyttien aikana (300-500 e.Kr.).

 

 

 

 

Palatsiaukiolla on vipinää aamusta iltaan. Keskellä sitä sijaitsee Aleksanterin pylväs. Muistomerkin on suunnitellut vuonna 1829 arkkitehti Auguste de Montferrand. Pylvään muodostaa punagraniittinen monoliitti. Pyöreäksi hiotun monoliitin korkeus on 25,5 m, läpimitta 3,66–3,19 m ja paino noin 600 tonnia. Jalustaa koristavat allegoriset pronssireliefit. Se pystytettiin Venäjän voiton kunniaksi Napoleonin joukkoja vastaan.

 

 

 

Palatsiaukion eteläpuoleisella laidalla kaartuva 580-metrinen Pääesikunnan rakennus, jossa on yksi Eremitaašin monista sivumuseoista ja jonne on oma erillinen pääsymaksunsa. Rakennus rakennettiin 1819-29 arkkitehti  Carlo Rossin toimesta, joka oli Venäjän keisarikunnan kiistaton mestari. Sen länsisiivessä sijaitsee Venäjän armeijan esikunnan päämaja itäsiivessä oli valtiovarainministeriö ja ulkoministeriö. Talvipalatsin ulkopuolella ja Palatsiaukiolla on erityisen mukava vaellella alkuillasta, auringon laskiessa, ja sen ympäristössä on toimintaa ja ohjelmaa aamusta iltaan.

Admiraliteetti on yksi Pietarin vanhimpia ja tärkeimpiä rakennuksia Talvipalatsia vastapäätä ja kolmen kaupungin keskuskadun yhteyskohta - Nevsky Prospekt, Gorokhovaya Ulitsa ja Voznesenskiy Prospekt. Ensimmäisen rakennutti Pietari Suuri vuonna 1706; nykyinen valmistui 1823. Kullattu kupolin alla valkoisten pilarien yläpuolella on  28 patsasta - joiden joukossa on kuvauksia ihmismuodossa:  neljä vuodenaikaa, neljä elementtiä ja neljä vallitsevat tuulet sekä jumalatar Isis (rakentajien - suojelupatroona) ja Urania (tähtitieteen suojelupatroona). Tornin ullakon kulmissa ovat Aleksanteri Suuri, Pyrrhos, Ajax ja Achilles- patsaat.

Venäläisen taiteen museo on maailman laajin venäläisen taiteen museo. Se toimii neljässä eri rakennuksessa. Museo perustettiin 1895 Nikolai II:n käskystä taiteen, kulttuurin ja historian museoksi ja avattiin maaliskuussa 1898 nimellä Keisari Aleksanteri III:n venäläinen museo. Museon empiretyylinen päärakennus, entinen Mihailovskin palatsi, joka oli alun perin suuriruhtinas Mihail Pavlovitšin yksityisasunto, rakennettiin vuosina 1819-1825 arkkitehti Carlo Rossin piirrustusten mukaan.

Museon edustan puistossa seisoo Aleksandr Puškinin patsas (Mihail Anikušin, 1957).

Erarta-museon kokoelma koostuu tällä hetkellä yli 250 taiteilijan 2300 työstä, joka tekee siitä suurimman Venäjän taiteen museon, joka keskittyy Venäjän nykytaiteeseen. Museo lisää jatkuvasti kokoelmiaan, joka sisältää maalauksia, grafiikkaa, kuvanveistoa, esineitä ja muita taiteenlajeja Venäjällä asuvilta taiteilijoilta esittäen eri alueiden ja sukupolvien suuntauksia ja trendejä.

 

 

Elegantti uusklassinen ranskalaisen arkkitehdin Thomas de Thomonin ja kreikkalaisjumalattaren Heran inspiroima Vanha Pörssirakennus (1810) seisoo julkisivu Neva-joelle päin Vasilinsaaren itä-kärjessä. Nykyään rakennus ollaan siirtämässä takaisin sen alkuperäiseen tarkoitukseen ja pian uuteen kotiin pääsee Pietarin kansainvälinen hyödykkeiden pörssi. Nykyään se toimii vielä laivastomuseona. Pylväshallin yläpuolella on monumentaalinen veistoksellinen Neptunus-ryhmä, joka symboloi merenkulun kauppaa.

Kaksi kielihaarakkeista terrakottan punaista stukki päällystettyä pylvästä seisoo pörssin edessä. Ne on rakennettu tiilestä ja koristeltu pronssisilla ankkureilla. Istuvat marmoriset kuvat koristavat kutakin saraketta ja ne edustavat Venäjän suurimpia jokia — Volga ja Dnepr pohjoisessa pylväässä sekä Neva ja Volhov eteläisessä.

Muita mielenkiintoisia rakennuksia tällä alueella ovat: uusklassinen Senaatti ja synodin rakennus (1829-34) sekä  Saksan suurlähetystö.

Iisakinkirkko on tullut monille tutuksi sananparresta, joka syntyi kirkon pitkän rakennushistorian takia. Isaakijevski Sobor-kirkkoa rakennettiin 40 vuotta (1818-1858), sen kupoli on maailman neljänneksi korkein (101,5 metriä) ja kupolin (läpimitta 26 m) rakentamiseen käytettiin yli 100 kiloa kultaa. Rakennus edustaa uusklassismia ja korinttilaista tyyliä. Se on ulkonaisesti kreikkalaisen ristin muotoinen keskeiskirkko, mutta sisätilaltaan keskeiskirkon ja basilikan välimuoto. Se on 111 m pitkä, 97 m leveä ja sinne mahtuu kerralla yli 10.000 sanankuulijaa. Kirkko on saanut nimensä bysanttilaisesta munkista, Pyhästä Iisak Dalmatialaisesta (Romanovin suvun suojeluspyhimyksestä), jonka muistopäivänä (30. toukokuuta) Pietari I oli syntynyt. Alkuperäinen Iisakinkirkko oli pieni puukirkko, jossa Pietari I ja Katariina I vihittiin vuonna 1712. Leningradin piirityksen aikana nykyinen rakennus (neljäs kirkko) kärsi vahinkoja kranaattitulesta, jonka jäljet ovat vieläkin nähtävissä portiikkien punagraniittisissa pylväissä.

Konnogvardeyskiy Maneesi (vartijoiden ratsastuskoulu) rakennettiin 1804-07 Iisakin kirkon viereen ja ylpeilee luultavasti hienoimmilla klassisesti innoittamalla julkisivullaan. Castorin ja Polluxin hevospatsaat, jotka ovat kopioita Rooma Quirinale-palatsin edessä seisovista patsaista lisättiin vuonna 1816. Rakennuksen hevosaiheiset veistosreliefit lisättiin vuonna 1837. Nykyään se toimii taidenäyttelynä.

Pyhän Iisakin aukion ympärillä sijaitsevat Pyhän Iisakin katedraali, Mariinsky Palatsi, Hotelli Astoria, Nicholas I monumentti, Vartijoiden Ratsatuskoulu, Miller Mansion, Zubov Mansion, Myatlev House, Saksan suurlähetystö sekä Blue Bridge.

Vaskiratsastaja (Mednyi vsadnik) on Pietarin kaupungin perustajan, tsaari Pietari Suuren ratsastajapatsas Senaatin aukiolla Pietarissa. Patsaan tilasi keisarinna Katariina Suuri, ja sen toteuttajaksi valittiin ranskalainen kuvanveistäjä Étienne Falconet. Patsaan jalustana toimii valtava graniittilohkare. Ukkoskiveksi kutsutun lohkareen sanotaan olevan painavin ihmisvoimin siirretty kivi. Alkuperäisen, muotoilemattoman kiven massa on ollut noin 1500 tonnia. Ukkoskivi on peräisin Lahtan kylän alueelta, josta se kuljetettiin ensin Suomenlahden rantaan. Tämä siirto-operaatio tehtiin täysin ihmisvoimin, ja noin kuuden kilometrin matkaan kului aikaa neljä ja puoli kuukautta. Rannasta lohkare kuljetettiin tarkoitusta varten rakennetulla lautalla patsaan sijoituspaikalle. Ukkoskiven siirto-operaatiota on pidetty yhtenä historian suurista insinööritaidon näytteistä.

Pietari Suuren ratsastajapatsas oli seissyt Senaatin aukiolla jo yli puoli vuosisataa, kun runoilija Aleksandr Pushkin vuonna 1833 kirjoitti runoelman "Vaskiratsastaja", jossa Pietari Suuren ratsastajapatsas on pääosassa. Siitä alkaen patsasta on kutsuttu runoelman mukaisella nimellä. Vaskiratsastaja-runoelma on ns. Pietarin myytin merkittävimpiä ilmentymiä. Patsaan jalustaan keisarinna antoi kirjoittaa latinaksi "Petro Primo Catharina Secunda MDCCLXXXII" ja venäjäksi "Pietari ensimmäiselle Katariina toiselta 1782". Lause kuvaa keisarinvallan jatkuvuutta.

Patsaaseen liittyy 1800-luvulla syntynyt legenda, jonka mukaan Pietarin kaupunki pysyy valloittamatta niin kauan kuin Vaskiratsastaja vahtii kaupunkiaan. Ilmeisesti paljolti tästä legendasta johtui, että patsasta ei toisen maailmansodan aikana kuljetettu turvaan 900 päivää kestäneen Leningradin piirityksen aikana. Se kuitenkin suojattiin hiekkasäkeillä ja puuseinämillä. Vaskiratsastaja selvisikin sodasta käytännössä vaurioitta.

Verikirkko eli Kirkko veren päällä eli Kristuksen ylösnousemuksen katedraali (Hram Spasa na Krovi) on keskeisen sijaintinsa ja kauniiden kupoliensa takia kaupungin suosituimpia nähtävyyksiä. Tämän Gribojedovin kanavan varrella sijaitsevan kirkon ympärillä on vilkasta elämänmenoa etenkin viikonloppuisin. Tämä osittain Moskovan Pyhän Vasilin kirkon mallin mukaan rakennettu katedraali valmistui vuonna 1907. Kirkon peruskivi muurattiin 6. lokakuuta 1883. Rakennussuunnitelmat muuttuivat työn kestäessä oleellisesti. Kirkon rakennustyöt osoittautuivat hankaliksi läheisen kanavan vuoksi, ja kirkkoa rakennettiinkin 24 vuotta. Nimensä se on saanut siitä, että rakennuspaikaksi valittiin Aleksanteri II:n murhapaikka vuodelta 1881.  Kirkko edustaa uusbysanttilaista tai "venäläistä" kertaustyyliä, joka oli pääasiallisin tyyli Venäjällä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa. Katedraalissa on yhdeksän kullattua tai emaloitua sipulin muotoista kupolia, ja sen korkeus on 81 m. Sisään (7000 m²) mahtuu 1 600 vierailijaa. Kirkko on rakennettu tiilestä, joka on paikoittain verhoiltu graniitilla, marmorilla, värillisillä kaakeleilla ja mosaiikeilla.

Leningradin piirityksen aikana rakennusta käytettiin ruumishuoneena ja sodan jälkeen oopperan kulissivarastona. Verikirkko suojeltiin 1968, ja 1971 se luovutettiin osaksi Iisakin kirkon museota. Kirkko edusti aikansa viimeisintä tekniikkaa - valaistus oli alusta alkaen sähköinen (hehkulamppuja oli 1 689 kappaletta) ja lämmitys hoidettiin valurautaisilla vesipattereilla ja seiniin kätketyillä höyrykanavilla, jota tarkoitusta palveli kaksi kellariin sijoitettua öljykattilaa.

Kirkon vieressä sijaitsee monia muita hyviä nähtävyyksiä, kuten Mihailovin puisto ja linna. Linna rakennettiin Venäjän tsaarin, Paul I suojelemiseksi. Valitettavasti hänet murhattiin juuri täällä yöllä 12. maaliskuuta 1801. Rakennuksen eteläinen julkisivu on koristeltu reliefillä („Venäjän kunnia“) ja keisarillisella vaakunalla. Vesilinna sijaitsee kanaalien Fontaka ja Moika välissä ja sinne pääsee  vain laskusiltoja pitkin. Sen takana ovat Pietarin suurimmat tuliaismarkkinat, joilla tosin hinnat saattavat olla jonkin verran korkeampia kuin muualla kaupungissa mutta jonka valikoimat ovat tyypillisten venäläisten tuliaisten osalta kaupungin parhaat.

Mihailovin linnan julkisivua vastapäätä rakennutti tsaari Paavali I vuonna 1801 Pietari Suuren muistomerkin ratsastajapatsaana, johon on kaiverrettu 'Isoisoisältä pojan pojan pojalle”.

Mars-kenttä on yksi kuuluisimmista aukioista ja viheralueiden keskusta, siellä palaa ikuinen liekki, joka palaa vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen uhrien muistoksi.

Pietarin suurin ja tunnetuin kirjakauppa, Dom Knigi (kirjan talo tai Singertalo; kuvassa) on yksi kauneimmista Nevski Prospektin rakennuksista; innovatiivinen ja koristeltu Art Nouveau-tyylin mestariteos. Arkkitehti Pavel Suzorin amerikkalaista Singer-ompelukoneyhtiötä varten suunnittelema liiketalo on Pietarin ensimmäinen metallirunkoinen rakennus. Seinät on päällystetty Pernajan saaristosta tuodulla graniitilla.

Eliseyev Emporium Art Nouveau-rakennus on äskettäin avattu uudelleen ja se on Pietarin kalleimpia kauppoja.

Yksi maailman suurimmista musikaaliteattereista Mariinski (tunnettu Kirovin ooppera- ja balettiteatterina) on todella upea rakennus, joka vaikka se aloittikin sirkuksena. Se avattiin 1783 ja nykyään se on yksi maailman merkittävimmistä oopperan ja baletin teattereista maailmassa. Teatteri on erityisesti tunnettu siitä, että melkein kaikki suosituimmat venäläiset oopperat ovat saaneet ensiesityksensä täällä. 

Alexandrinski-teatteri on toiseksi kuuluisin teatteri Pietarissa, vanhin teatteri yritys Venäjällä ja yksi uusklassismin arkkitehdin Carlo Rossin merkittävimpiä töitä. Ploshchad Ostrovskogo Pietarisssa  pitetään yhtenä arkki-tehtuuriperinnön helmenä.

Ostrovsky aukio (Ploschad Ostrovskogo) yhdistää Nevski Prospektin  ja Fontanka joen rannan, koostuen Katharinan puutarhasta ja suuresta patsaasta, Alexandrinsky teatterista, Ulitsa Zodchego Rossista, Venäjän kansankirjastosta ja Ploshchad Lomonosova keskuksesta.

Mikhailovsky teatteri on myös kuuluisa hyvästä kulttuuritarjonnastaan ja mainittiin vuonna 2007 Pietarin parhaana musikaaliteatterina.

Pietarin sirkus on Venäjän vanhin toimiva sirkus. Sirkus avattiin 26. joulukuuta 1877. Sirkus kulki nimellä Cinizellin sirkus vuoteen 1919 saakka. Sirkuksen alullepanija oli suuren italialaisen sirkusperheen Gaetano Ciniselli, joka toimi hevoskouluttajana. Siellä on suuri näyttämö (13 m halkaisijaltaan) ja talli 150 hevosille. Rakennuksessa on myös maailman ensimmäinen sirkusmuseo, joka on avattu vuonna 1928.

Vuodelta 1703 peräisin oleva Pietari-Paavalin linnoitus (Petropavlovskaja Krepost) sijaitsee Gorkovskajan metroaseman lähettyvillä, niin sanotulla Jänissaarella Nevajoen rannalla. Pietari Suuri perusti linnoituksen suurta Pohjan sotaa varten. Se rakennettiin alun perin puusta. Kivirakennelmat tehtiin vaiheittain vuosina 1706–1740. Linnoituksen muurien sisälle pääsee ilman maksua, mutta alueen museoihin ja muihin rakennuksiin on pääsymaksu.

Linnakkeen keskellä sijaitsee Domenico Trezzinin suunnittelema, 122 m korkealla tornilla varustettu Pietari-Paavalin katedraali, joka valmistui vuonna 1733, ja on toiminut keisarien hautapaikkana Pietari Suuren ajoista alkaen. Läntisestä tyylistä poiketen haudat eivät sijaitse kirkon kryptassa, vaan kuten Moskovan Kremlin Arkkienkelin katedraalissakin kirkkosaliin sijoitettiin marmorisia aitauksella ympäröityjä sarkofageja. Jokaisen kannessa on risti ja haudatun nimi. Kirkossa säilytetään myös kaikkia Pietari Suuren valloittamia vihollisosastojen lippuja. Kirkon ikonostaasi on kahden käsityömestarin veistämä, kullattua puuta. Kirkossa on myös ortodoksiselle pyhäkölle harvinainen saarnastuoli. Nämä poikkeukset perinteestä on tehty Pietari Suuren käskystä. Katedraalin kellotorni on maailman korkein ortodoksinen kellotorni. Koska kellotapuli ei ole itsenäinen vaan olennainen osa päärakennusta, katedraali on joskus pidetty maailman korkeimpana  ortodoksisena kirkkona. Saarelta löytyy Pietarin kaupungin museo, aiemmin Leningradin museo vuosina 1955-1991, joka näyttää kaupungin kehityksen historiaa.

Vähän katedraalista itään seisoo Pietari Suuren patsas, jossa hän istuu tuolilla.

Jänissaaren itäisemmässä osassa, Johanneksen portin vieressä, sijaitsee vuonna 1973 perustettu avaruusilmailumuseo. Sieltä löytyy rakettitekniikan vanhimpia laboratorioita 1930-luvulta sekä rakettitekniikan ja avaruuslentojen kehityksen historiaa.

Tykistön, pioneeri- ja viestijoukkojen sotahistoriallinen museo eli Pietarin tykistömuseo on Koivusaarella Pietari-Paavalin linnoituksen edustalla sijaitseva suuri aselajimuseo, jonka kokoelmiin kuuluu on 850 000 esinettä, joista 1 200 on tykistöaseita. Siellä on laaja valikoima kylmän sodan aikakauden tykistön kappaletta, ilmatorjunta järjestelmää, panssaroituja ajoneuvoja ja ohjuksia. Vain pieni osa kokoelmista on näytteillä.

Pyhän Vladimirin katedraali  on yksi kaupungin vanhimmista kirkoista ja myös kiitos siitä, että se oli suljettu vain yhden vuoden ajan neuvostoaikana, yksi parhaiten säilyneistä. Houkutteleva, hohtavan valkoinen, 5-holvattu kirkko on sekoitus myöhäisbarokkia ja uusklassismia ja sijaitsee lähellä Pietari-Paavalin linnoitusta. Katedraalia rakennettiin yli 40 vuotta ja lopulta se vihittiin käyttöön vuonna 1789.

Pyhän Nikolaoksen merikatedraali on suuri kirkko Pietarissa, Moika- ja Fontankajoet yhdistävän Krjukovin kanavan varrella, lähellä Mariisnkyn teatteria. Sen paikalla on seissyt kirkko vuodesta 1743. Nykyisen kivikirkon rakennustyöt alkoivat vuonna 1753, ja pääalttari siunattiin käyttöön vuonna 1760. Katedraali koostuu kahdesta kirkosta, ylä- ja alakirkosta. Kirkosta tuli virallisesti laivaston katedraali heinäkuussa 1762  Katariina II päätöksellä. Nykyään se on yksi parhaista - ja viimeisistä jäljelläolevista -  barokkiarkkitehtuurin edustajista.  Tuomiokirkon seinillä on kohtauksia Venäjän laivaston historiasta. Vuonna 1989 katedraaliin asennettiin muistolaatta 42 merimiehen kunniaksi, jotka menettivät henkensä Norjan rannikolla 7. huhtikuuta 1989.­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Kaunis, myöhäisbarokkinen, vaaleanpunainen ja valkoinen Pyhän Andrewin katedraali sijaitsee Bolshoy Prospektin ja 6-aya Linian kulmassa erityisen viehättävässä osassa Vasilinsaarella.

Pyhän kolminaisuuden katedraali (Izmailovin henkivartiokaartin rykmentin Pyhän Kolminaisuuden katedraali) Izmailovin katedraali rakennettiin 1828-35 arkkitehti Vasili Stasovin suunnitelmien mukaan. Korinttilaisen ristikirkon arkkitehtuuri edustaa myöhäistä empiretyyliä, ja se muistuttaa ulkoasultaan hieman Helsingin tuomiokirkkoa. Kirkkoa koristaa viisi kupolia, jotka on maalattu huomiota herättävästi sinisiksi. Kupoleissa oli aikoinaan myös kullattuja tähtiä. Katedraalin sisälle mahtuu 3000 ihmistä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen kirkko joutui ilkivallan ja ryöstelyn kohteeksi, kunnes se suljettiin 1938. Kaikki kalusteet ja esineet hävisivät. Rakennuksesta kaavailtiin krematoriota - myös purkamista harkittiin. Seuraavina neuvostovallan vuosikymmeninä kirkko toimi varastona, eikä sitä edes lämmitetty. Kirkkoa kohtasi uusi hävitys 25. elokuuta 2006, jolloin korjaus-töiden aikana syttyneen tulipalon seurauksena viisi-kupolisen kirkon keskuskupoli romahti alas ja ainakin yksi viidestä pienemmästä kupolista tuhoutui. Kirkko avattiin kunnos-tustöiden jälkeen 2010.

Vuonna 1886 kirkon itäisen julkisivun eteen Izmailovskin prospektin puolelle pystytettiin 30 metriä korkea pylväs kunnioittamaan Venäjän voittoa Turkin sodassa 1877–78. Pylvään sisällä kulkevat portaat ylös siivekkäälle Voiton jumalattaren patsaalle.

 

Smolnan luostari on entinen ortodoksinen nunnaluostari ja sen alueella sittemmin sijainnut tyttökoulu Nevajoen varrella. Nykyisin luostarin katedraalia käytetään konserttisalina ja muissa rakennuksissa on valtion ja yliopiston laitoksia. Keisarinna Elisabeth tilasi luostarin arkkitehti Bartolomeo Rastrellilta ja ajatteli asettua sinne viettämään vanhuuden päiviään. Keisarinna kuitenkin kuoli ennen luostarin valmistumista. Itse luostari on rakennettu vuosina 1748–64. Asuinrakennusten ympäröimällä ristinmuotoisella pihalla luostarin keskipisteenä sijaitsee koristeellinen Smolnan katedraali, jota pidetään toisinaan Rastrellin merkittävimpänä työnä. Katedraali valmistui vasta 1830-luvulla arkkitehti Vasili Stasovin viimeistelemänä.

Kikinin kartano lähellä Smolnan katedraalia  on yksi Pietarin vanhimmista asuintaloista ja yksi jäljellä oleva esimerkki Pietarin barokista. Talo rakennettiin vuonna 1714 Aleksandr Kikin (n. 1675-1718) toimeksiannosta. Nykyään se toimii taidemuseona.

Nevski prospektin itäpäässä sijaitsee Aleksanteri Nevskin luostari (Lavra Aleksandra Nevskogo),  jonka yhteydessä on myös yksi kaupungin kuuluisimmista hautausmaista. Luostarin alueelle ei enää ole sisäänpääsymaksua, ja valokuvaus on kirkon sisäosia lukuun ottamatta sallittua. Tämä Pietari Suuren perustama luostari sai luostareiden korkeimman lavra-arvonimen vuonna 1797. Nykyään se on toimiva luostari, jossa käy hartaita uskovaisia ja jonka tunnelma on autenttistakin autenttisempi.

Kunstkamera  Pietarin erikoisin museo; Venäjän tiedeakatemian Pietari Suurelle nimetystä antropologian ja etnografian museo, jonka perusti Pietari Suuri. Se on Pietarin ensimmäisen museo vuodelta 1714. Pietari Suuri keräsi sen outouksien ja harvinaisuuksien kokoelman: alkoholiliuokseen on säilötty kaksipäisiä vasikoita ja epämuodostuneita sikiöitä. Erityisen tunnettu on Pietari Suuren anatominen kokoelma. Kunstkameran muilla osastoilla esitellään maailman alkuperäiskansojen kulttuureja. Kunstkameran näyttelyt keskittyvät entisen Neuvostoliiton ulkopuolella eläneisiin kansoihin. Esillä on tieteellisiä laitteita mm. ajalta, jolloin Kunstkameran tornissa toimi tähtitieteellinen observatorio. Rakennus on barokkityyliä edustava rakennustaiteen muistomerkki.

Viereisessä rakennuksessa sijaitseva Pietarin eläintieteellinen museo perustettiin vuonna 1832. Se on Venäjän ja Euroopan suurin eläintieteen museo. Sen näyttelyissä on noin 30 000 näyttelyesinettä, ja sen kokoelmiin kuuluu yli 15 miljoonaa näytettä. Museon erikoisuuksiin kuuluu esimerkiksi muumioitunut mammutti ”Dima”. Museossa on maailman suurin mammuttikokoelma. Lisäksi sieltä löytyy mm. Pietari Suuren 300 vuotta vanha täytetty hevonen, jolla hän ratsasti Pultavan taisteluun.­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­

Lapsille ja eläimistä kiinnostuneille mielenkiintoinen on 1865 perustettu Leningrad Zoo, joka on Venäjän toiseksi suurin (Moskovan eläintarhan jälkeen). Siellä asuu 3000 eläintä ja  600 eri lajia.

Vuonna 2006 avattu Oceanarium  on  ensimmäinen meriakvaario Venäjällä. Tämä esittää kokoelman eksoottisia ja trooppisia kaloja ja muita meren olentoja 33 eri akvaariossa ja on osa ostoskeskusta.

Pietarin kasvitieteellinen puutarha on yksi vanhimmista maan kasvitieteellisistä puutarhoista. Puutarha perustettiin vuonna 1714 Pietari Suuren apteekkarin puutarhaksi, ja pian siitä tuli puutarhakasvien tutkimuskeskus. Nykyään sieltä löytyy kasviharvinaisuuksia ympäri maapalloa. Valtavat lumpeet kukkivat joka kesä ja niiden lehdet voivat olla jopa 2 metriä halkaisijaltaan ja kestää 60 kg painon. Toukokuussa vuosittain harvinainen, trooppinen yökukkien kuningatar kukkii vain yhden yön. Tämän vuoksi kasvitieteellinen puutarha on avoinna keskiyöhön asti juuri silloin.

Kesäpuutarha sijaitsee Fontanka-joen varrella. Se perustettiin vuonna 1704 Pietari Suuren käskystä. Hän oli itse mukana suunnittelussa, ja asetti tiukat määräykset geometrisuuden periaatteista. Kesäpuutarhassa on marmoripatsaita, harvinaisia kukkia ja kasveja sekä suihkulähteitä. Tuuheiden pensaiden ja korkeiden puiden kattama varjoisa ja rauhallinen puisto on säilynyt meidän päiviimme saakka 1800-luvun puoliväliin mennessä muotoutuneessa asussaan. Huomattavin nähtävyys on puiston koilliskulmassa sijaitseva Pietari I:n kesäpalatsi. Se ei oikeastaan ole palatsi ollenkaan. Se on yksinkertainen  kaksikerroksinen kivitalo, jossa Pietari Suuri, ensimmäinen Venäjän  I keisari vietti kesäaikansa. Tästä kesäpalatsista kuitenkin alkoi Pietarin palatsien suuruuden aika, joka jopa ylitti suuruudellaan Versailles ja Buckinghamin palatsit. Koska sen rakennetta on tuskin muutettu, se antaa kävijöille harvinaisen tilaisuuden nähdä elämää, jota se oli 300 vuotta sitten. Molemmissa kerroksissa on seitsemän huonetta.

Vuonna 2012 yleisölle avattu Grand Maket Russia on toiseksi suurin pienoismallimaailma maailmassa ja pysyvän näyttelyn pinta-ala on 800 neliömetriä. Vaikka se sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella, siitä on tullut yksi Pietarin tärkeimmistä nähtävyyksistä, etenkin nuoremmille asiakkaille. Venäjän kaupunkien ja maaseudun esimerkkejä esitetään upeasti yksityiskohtaisesti mittakaavassa 1:87. Päivä vaihtuu yöksi 13 minuutin jaksoissa, joita ohjataan yli 500 000 LED-valoilla.

Pushkinin kotimuseo – Pietarin liikuttavin museo  kuvaa niin koskettavasti kaksintaistelussa saamiinsa vammoihin kuolleen Venäjän kansallisrunoilijan Pushkinin viimeisiä päiviä, että kyynel on tulla silmään, vaikkei olisi edes tutustunut Pushkinin tuotantoon.

Fabergén museo on yksityisomistuksessa oleva museo, jonka perusti säätiö palauttaakseen kadonneita venäläisiä kulttuuri-arvoesineitä. Museon kokoelma sisältää yli 4000 soveltavan taideteollisuuden teosta, kuten kultaa, hopeaa, pronssia, maalauksia ja posliinia. Museon kokoelmissa on yhdeksän Fabergén kuuluisaa kuninkaallista koristemunaa, jotka suunniteltiin kahdelle viimeiselle Venäjän tsaarille. Fabergén koru-yrityksen perusti Gustav Fabergé vuonna 1842.

Dostojevski-museo avattiin 1971. Kuuluisa kirjailija Fjodor Dostojevski asui asunnossa kahdesti elämänsä aikana: 1846 ja myöhemmin 1878-81. Huoneisto oli hänen kotiinsa, kun hän kirjoitti osan merkittävimmistä teoksistaan, mm. ”Karamazowin veljekset”.

Merenkulkumuseo on Venäjän ensimmäisiä museoita (vuodelta 1709)  ja maailman suurin merimuseo, jonka  suuri kokoelma sisältää esineitä, malleja ja maalauksia kertoen Venäjän laivaston perinteistä ja Venäjän laivaston historiaa. Esillä on navigointilaitteita, laivaston koneita ja laitteita  1600-1900-luvuilta sekä useita laivojen pienoismalleja. Museoon kuuluvat myös Kronstadtin linnoitus ja panssarikansiristeilijä Aurora.  Museossa toimii sotilasalan yhteisö. Museo on Neuvostoliiton aikaisen merivoimien laivastoon tarkoitetun poliittisen koulutuksen ja tieteellisen tutkimuksen laitos.

Aurora oli Venäjän keisarikunnan laivaston Pallada-luokan panssarikansiristeilijä, joka tuli kuuluisaksi osallisuudestaan lokakuun suureen vallankumoukseen. Alus on museoituna Nevan rannalla. Sen köli laskettiin 23. toukokuuta 1897 Amiraliteetin telakalla, ja alus laskettiin vesille 11. toukokuuta 1900. Se otettiin palvelukseen heinäkuussa 1903.  Se osallistui Venäjän-Japanin sotaan vuonna 1905.

­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­Krasina on entisen Neuvostoliiton jäänmurtaja, joka on nyt museolaivana. Se on nimetty Leonid Krasinin mukaan. 1950-luvulle asti se oli maailman tehokkain alus lajissaan ja rikkoi useita ennätyksiä.Se oli myös ensimmäinen alus, joka pääsi Novaja Zemljan rannikolle talvella.  Alus tuli tunnetuksi, kun se pelasti  Nobilen pohjoisnavan retkikunnan ja merihätään joutuneen saksalaislaivan Monte Cervantes matkustajat ja miehistön.

Arktisen ja antarktisen alueen museo maailman suurin museo, joka on  omistettu napaseutujen teemalle.  Se toimii entisen Pyhän Nikolauksen kirkon rakennuksessa ja se avattiin tammikuuta 1937.

Venäläisen Vodkan museossa voi oppia monia faktoja Venäjän kansallisjuoman vodkan historiasta. Opastetun kierroksen jälkeen voi maistaa useita erilaisia vodkia ja perinteisiä Venäläisiä välipaloja. Vodka ei ole vain viinaa, vaan kaunis rituaali, jonka juuret ulottuvat vuosisatoja Venäjän historian.

Muita museoita Pietarissa: Planetario, Keskeinen Rautatiemuseo, Oktyabrskaya Rautatiemuseo, Kosmonautti- ja Rakettimuseo, Venäjän Etnologian museo, Kommunikaatiomuseo, Venäjän lääketieteen museo, Hygieniamuseo, Teatteri- ja musiikkimuseo, Vesimuseo, Leipämuseo, Olutmuseo, Kirjoitustaidon museo, Minerologian museo, Kaivosmuseo ja Sigmund Freud unimuseo.

Vitebsk rautatieasema (Vitebskiy Vokzal) rakennettu Venäjän ensimmäisen rautatieaseman paikalle; upea jugend-rakennus  on säilynyt lähes koskemattomana, siitä lähtien kun se avattiin vuonna 1904.

Entisen Varsovan rautatieaseman julkisivun takaa löytyy nykyään Varšavski Express–kauppakeskus. Se rakennettiin vuonna 1851 Pietarin ja Varsovan välisen rautatien pääteasemaksi. Liikenne alkoi vuonna 1858. Aseman tiloissa toimii myös Rautatietekniikan museo.

Pietarhovin palatsi- ja puistoalue sijaitsee Suomenlahden etelärannalla n. 30 km Pietarin keskustasta. Pietarhovin palatsi rakennettiin Pietari Suuren kesäpalatsiksi ja sen rakennustyöt aloitettiin 1712. Hän sai idean Versailles'n veroisesta palatsi- ja puistokokonaisuudesta. Kokonaisuus sisältää suuren määrän rakennuksia, puistoalueita, suihkulähteitä ja muistomerkkejä, jotka on rakennettu n. 200 vuoden aikana.

Pietarhovin tärkein rakennus, Suuri Palatsi, rakennettiin alun perin melko vaatimattomaksi kesäasunnoksi, mutta vuosina 1747-52 se rakennettiin uudelleen arkkitehti Rastrellin suunnitelman pohjalta loistokkaaseen nykymuotoonsa. Suuren Palatsin meren puoleinen fasadi on pituudeltaan 268 m. Syyskuussa 1941 saksalaisten joukkojen valtaamassa palatsissa syttyi tulipalo, joka tuhosi täydellisesti sen sisäosat. Saksalaisten vetäytyessä 1944 myös palatsi keskiosa oli romahtanut. Ulkoisten rakenteiden korjaustyöt kestivät 8 vuotta, mutta sisätilojen restaurointi kesti vieläkin pitempään, ja ensimmäiset salit avattiin yleisölle vuonna 1964.

Erityisen tunnettu yksityiskohta on Suuren palatsin edustalla oleva Suihkulähdekaskadi, joka on rakennettu esikuvanaan Aurinkokuningas Ludvig XIV:n Château de Marly -palatsi.

Pietarhovin alempi puisto on Suuren Palatsin ja Suomenlahden väliin jäävä laaja 102 hehtaarin puistoalue. Alempi puisto on suunniteltu 1600-luvun ranskalaisen muotopuutarhan tyyliin. Puisto sisältää lukuisia suihkulähteitä, altaita, kanavia, huvimajoja ja muita rakennuksia sekä tietenkin upeita istutuksia.

Pietarhovin ylempi puisto oli käytännöllisen Pietari Suuren aikaan kasvimaa, jossa kasvatettiin vihanneksia. Nykyisen ranskalaisen puutarhan muotonsa se sai 1700-luvun loppupuolella, jolloin sinne rakennettiin myös suihkulähteet.

Noin 24 km päässä Pietarista sijaitsee Pietari Suuren vaimon, Katariinan, kesäasunto 600 hehtaarin puisto- ja palatsialueineen. Upea Katariinan palatsi oli alun perin 1700-luvun alussa rakennettu vaatimaton kaksikerroksinen rakennus, jota laajennettiin vuosina 1744–57 upeaksi rokokoopalatsiksi. Venäjän keisarien kesäasunnon roolin takia Puškinin kaupunki tunnetaan yleisesti myös nimellä Tsarskoje Selo, Tsaarien kylä. Palatsin nykyinen ylellinen ulkoasu on Katariinan tyttären, keisarinna Elisabetin, ansiota. Pelkästään julkisivun koristeluun käytettiin 100 kiloa kultaa, ja sama mahtipontisuus jatkuu myös sisätiloissa, joissa erityisesti suuren juhlasalin kullatut peilit ja seinäkoristeet tekevät väistämättä vaikutuksen.

Lähes tuhatneliöisestä hulppeasta juhlasalista aukeaa upeat maisemat palatsin molemmille puolille. Palatsin toinen toistaan loisteliaampien salien ja huoneiden koristeluissa on käytetty useita eri tyylejä. Osassa huoneista on nähtävissä vaikutteita muun muassa Kiinasta, Italiasta ja Japanista. Lukemattomien taideaarteiden ja jalometallin huolettoman käytön lisäksi huoneita yhdistävät sinivalkoiset kaakeliuunit huoneen nurkassa.

Palatsin ylivoimaisesti kuuluisin osa on meripihkahuone. Huoneen meripihkapanelointi ja erilaiset arvokivikoristelut antavat sille sen mahtipontisen ulkonäön ja tittelin maailman kahdeksantena ihmeenä. Se oli huone, jonka seinät ja useat kalusteet oli koristeltu tuhansilla meripihkaupotuksilla sekä kultauksella. Meripihkapaneelit olivat lahja Preussin kuninkaalta Fredrik Wilhelm I:ltä. Meripihkahuonetta oli rakennettu Berliinissä vuodesta 1701 kuvanveistäjä Andreas Schlüterin piirrosten pohjalta ja tanskalaisen meripihkasepän Gottfried Wolframin johdolla, mutta sitä ei saatu koottua vuosikymmeniin. Se pystytettiin lopulta vuonna 1755 italialaisilla kivimosaiikeilla täydennettynä Katariinan palatsiin. Toisen maailmansodan aikana syksyllä 1941 palatsin vallanneet saksalaiset ryöstivät meripihkahuoneen, ja tiettävästi siirsivät sen Königsbergin linnaan Itä-Preussiin. Sodan lopussa huone katosi. Venäjällä kadonneesta meripihkahuoneesta on tullut kaikkien saksalaisten sodassa ryöstämien kalleuksien ja taideaarteiden symboli. Pieniä osia huoneesta on myöhemmin löydetty, mutta muuten sen kohtalo on tuntematon. Uudelleen restauroitu meripihkahuone avattiin yleisölle vuonna 2003 Pietarin 300-vuotisjuhlien kunniaksi.